Gnosis - uskonto
Jos suoritamme vertauksellisen tutkimuksen suurien uskontojen välillä voimme havaita etä ne kaikki lepäävät samojen tukipylväiden varassa. Sana religion tulee termistä religare, toisin sanoen, kaikkien uskontojen pää-asiallinen tarkoitus on religare, palauttaa ihminen omaan pyhyyteensä, palata takaisin lähtöpisteeseen, olemuksen kokeellisen filosofian alkuperäiseen lähtöpisteeseen.
Itseasiassa on olemassa oikeastaan vain yksi uskonto, joka on ainutlaatuinen ja kosminen. Tämä uskonto ottaa eri uskonnollisia muotoja ajoista ja ihmiskunnan tarpeista riippuen. Sen seurauksena uskonnolliset taistelut ovat absurdeja koska ytimessään kaikki uskonnot ovat yksinkertaisesti saman universaalin kosmisen uskonnon eri muunnoksia.
Se mitä sanomme on erittäin selkeää kun muistamme kaikkien uskontojen suuren yhteneväisyyden symboolisesti ja teologisesti. On selvää että kaikki mystiset järjestöt ympäri maailman rakastavat jumaluutta; Allah, Brahma, Tao, Zen, I.A.O, Inri, Isä, Olemus, Jumala jne…
Marttyyrit, pyhimykset, neitsyet, enkelit ja kerubit ovat pakana mytodologian jumalia, puolijumalia, titaaneja, sylfejä, kyklooppeja ja viestinviejiä. Kristittyjen pyhä kolminaisuus; Isä, Poika ja Pyhä Henki liittyy kaikkien uskontojen kolminaisuuteen; Osiris, Isis ja Horus Egyptissä; Brahma, Vishnu ja Shiva Intiassa; Kether, Chokmah ja Binah Kabbalahissa, jne.
Kaikissa kulteissa on taivaita, korkeampia ulottuvuuksia- Hebrean Kabbalahin Aeoneja, ja on myös niiden vastakohta; helvetti eli Roomalaisten Avernus, Kreikkalaisten Tartarus, Hindustanin Patala, Aztekkien Mictlan, mayojen Xibalba jne.
Jeesus Kristus on esitetty Persialaisten keskuudessa Ormuz’ina, Ahura-Mazdana, Ahrimanin (sisäisen Saatanamme) hirvittävänä vihollisena. Hindustanien joukossa Krishna on Kristus ja Krishnan evankeliumi on hyvin samankaltainen Nazaretin Jeesuksen evankeliumin kanssa. Egyptiläisten keskuudessa Kristus on Osiris ja jokainen joka jälleensynnytti hänet oli itseasiassa osirifioitu. Kiinalaisille Fu-Hi on kosminen Kristus joka kirjoitti I Ching’in, muutoksien kirjan, ja joka nimitti lohikäärme ministereitä. Kreikkalaisten keskuudessa Kristusta kutsutaan Zeus’iksi, Roomalaisten keskuudessa hän on Jupiter, kaikkien jumalten isä. Aztekkien keskuudessa hän on Quetzalcoatl, Mexicon Kristus. Saksan Eddassa hänen nimensä on Balder, Kristus jonka Hoder, sodan jumala, murhasi mistelinoksasta tehdyllä nuolella, jne Samalla tavalla voimme lainata kosmista Kristusta tuhansista ikivanhoista kirjoista ja perinteistä jotka ovat peräisin miljoonia vuosia ennen Jeesuksen aikaa.
Maria, Jeesuksen äiti on sama kuin Isis, Juno, Demeter, Ceres, Maia, Tonantzin jne, joka vastaanotti poikansa neitsyeellisesellä hedelmöityksellä. Fu-Hi, Quetzalcoatl, Buddha ja monet muut ovat seurauksia neitsyeellisistä hedelmöityksistä. Heitä on monia ikivanhoissa riiteissä.
Maria Magdaleena on ilman muuta sama kuin Salambo, Matra, Ishtar, Astarte, Afrodite ja Venus muissa uskonnoissa. Maria Magdaleena (katunut synnintekijä) on sama kuin Gundrigia, Kundri, Wagnerin draamassa. Kaikki ikivanhat kultit ovat pyrkineet johtamaan ihmistä kohti ainoaa suurta totuutta, ja tämän on se syy miksi kaikkien uskontojen välillä on niin paljon ihmeellisiä samankaltaisuuksia; symboolit ja ideat toistuvat jne.
Lauseet kuten ”minulla on totuus” tai ”Minun uskontoni on ainoa hyödyllinen uskonto”ovat erittäin itsekeskeisiä ja ilmaisevat suurta tietämättömyyttä. Kuitenkin, näiden ajatusten järjestyksen mukaisesti meidän tulee pitää mielessä jotain joka on äärimäisen tärkeää: kaikki tulkinnat, kaikki opetukset ja uskonnollisten kulttien viittaukset ovat hyödyttömiä jos emme koe niitä itse…
Sen tähden, uskonnollisesti ajatellen, opiskelemme uskonnollisuutta sen syvimmässä muodossa. Gnosis on uskontojen opintoa. Se uskonnollisuus joka meillä on on äärimmäisen tieteellinen. Gnosis ei hyväksy ajatusta että jumala istuu valtaistuimellaan ja tuomitsee eläviä ja kuolleita.Gnostikot luovat uskonsa kokemuksellaan, itse todistaessaan, ei teorioiden pohjalta.
Näinä aikoina joina elämme uskonto on ottanut eron tieteestä ja tiede on eronnut uskonnosta. Jotkut taistelevat toisia vastaan ja toiset edellistä vastaan. Kaikki ovat sitä mieltä että heillä on totuus; kukaan ei tunne olevansa erehtynyt.
Kuitenkin, uskonto joka hylkää tieteen on ontto uskonto; se on sataprosenttisen fanaattinen ja dogmainen. Tiede joka hylkää uskonnon on materialistinen ja ateistinen tiede, jolta puuttuvat kaikki periaatteet ja arvot.
Totuutta janoavien estimää hunajaa haavoille ei löydy vastakohdista. Teesien ja antiteesien tulee virrata yhdessä yhdistymistä kohden; meidän tulee siirtyä tieteelliseen hengellisyyteen ja hengelliseen tieteellisyyteen; on välttämätöntä että hylkäämme käsitteellisen dualismin; meidän tulee pikaisesti hyväksyä transendentaalinen yhtenäisyys. Tarvitsemme uskonnollisen tieteen ja tieteellisen uskonnon.