Gnosis - Filosofia
Filosofiana gnosis viittaa aina viestiin, orientaatioon, opetukseen joka on aina suunnattu ihmisen tietoisuudelle ja joka kutsuu sitä tarkastelemaan itseään tietoisesti. Vilpittömän tarkastelun avulla gnostinen filosofia yrittää aina viedä ihmisen hänen todellisen olemuksensa huipulle, sinne joka on pyhää jokaisessa ihmisolennossa.
Gnostinen filosofi rakastaa viisautta ja hän etsii väsymättä totuutta joka sisältyy hänen sisimpään olemukseensa. Olisi vakava virhe puhua filosofiasta ja viitata vain muinaisten kreikkalaisten filosifiaan; Platoon, Socratekseen tai Solonin filosofiaan. Gnosis filosofiana on todellisuudessa hyvin luonnollinen tietoisuuden toiminto, ja se saa alkunsa (kuten jo mainitsimme) erilaisesta lähteestä. He jotka luulevat että gnostisen filosofian alku on Kreikassa, Persiassa, Irakissa, Palestiinassa tai keskiaikaisessa Euroopassa ovat erehtyneet. Gnosis on ”philosophia Perennis et Universalis”, se voidaan löytää jokaisesta Hindujen työstä tai mistä tahansa arkeologisesta kivestä jne.
On tullut aika ymmärtää että piiloitettu tieto on jokaisessa maassa, jokapuolella ympäri maapalloa. On tullut aika ymmärtää että hierofantin viisaus loisti Egyptin pyramideissa. On tullut aika tietää että Teotihuacanin pyramidien sisällä voidaan edelleen kuulla ikivanhojen Anahuacin mestarien äänien kaikuvan…
Totuuden nimessä meidän täytyy sanoa että kosminen viisaus liekehtii ja piiskaa kaikkea sitä mikä on ollut olemassa, on olemassa ja tulee olemaan olemassa. Ajan kuluessa tiedon eri herofantit loistivat kaikkien aikakausien pimeimpinä öinä. Hermes Trismegistus, Kolme kertaa suuri Ibiksen Jumala Thothista, joka kaiversi viisautensa emeraldiseen kiveen, muinaisen Kreikan viisaat miehet jotka opettivat väkijoukoille Eleusiksen mysteerejä; Inca papit jotka loistivat kuin säkenöivät auringot Perun Alto Cuzcolla, Anahuacin viisaiden vihittyjen korkea arvoinen viisaus…
Kyllä, jokapuolella on ollut kaikkina aikoina viisautta, okkulttinen viisaus loistaa aina. Nykyaika on sekaannuksen hetki. Ihmiskunta on löytänyt itsensä kaaoksen tilasta; on menossa maailman laajuinen kriisi ja kaikkien eettisten ja moraalisten periaatteiden rappio. Ihmiset ovat syöksyneet sotaan, yhdet toisia vastaan ja kaikki kaikkia vastaan.
Tällä hetkellä voimme vain sukeltaa syvälle menneisyyden viisauteen, voimme puristaa koodauksista irti sen tarkan tiedon joka voi ohjata meitä nykyaikana. Voimme juoda elokuun luonnon perinteisestä lähteestä ja etsiä kosmisen totuuden alkuperäisiä kanavia.
Hyvä lukija, tämä on gnostisen antropologian tarkoitus. Laajan opiskelun avulla gnostinen antropologia haluaa löytää uudelleen ne eettiset periaatteet jotka muodostavat menneisyyden suurien kulttuurien pohjan. Gnostinen antropologia on psykoanalyyttinen antropologia. Psykoanalyysin avulla voimme eristää erilaisista arkeologisista jäänteistä (syvennyksistä, pyramideista, hauta kammioista jne) niihin kätketyt psykologiset periaatteet.
Gnostisen antropologian avulla voimme tietää maailman eri tapahtumia ja pystymme löytämään niistä niitä salaisuuksia jotka transendentaalisella tavalla valaisevat meille kiistanalaisia olemassaolon kysymyksiä. On tullut aika jälleen opiskella menneisyyden opetuksia, mutta samalla huolehtien siitä mitä teemme; meidän tulee eristää puhtaasti kuolleesta tesktistä se mikä elvyttää henkeämme.
On kuitenkin selvää että ilman aiempaa tietoa gnostisesta antropologiasta meidän olisi melko mahdotonta opiskella vakakavasti ottetavasti erinäisiä arkeologisia löydöksiä Azteceilta, Tolteceilta, Mayoilta Egyptistä ja muista kulttuureista.
Se mikä kuuluu väärinkäytettyyn antropologiaan (pahoittelen samankuuloisuutta), jos haluat tietää sen tulokset, saat ne selville vapauttamalla apinan tai gorillan sisälle laboratorioon ja tarkkailemalla mitä tapahtuu. Mexicon koodikirjoitukset, Egyptin papyrukset, Assyyrian tiilet, Kuolleen meren kääröt, omituiset kirjoituskääröt, tietyt erittäin vanhat temppelit, pyhät monoliitit, vanhat hieroglyfit, vuosituhansia vanhat haudat jne tarjoavat gnostissa mielessä sellaisen symboolisen syvyyden joka on kirjaimellisen tulkinnan ulkopuolella, koska näillä symbooleilla ei koskaan ole ollut puhtaasti kirjaimellinen merkitys.
Valitettavasti modernien antropologien ja historioitsioiden spekulatiivinen rationalismi köyhyttää kieltä sen sijaan että se rikastuttaisi sitä, sillä gnostiset kuvaukset on kirjoitettu allegoorisella tavalla taiteellisessa muodossa koska ne on aina suunnattu suoraan olemukselle. Ja, tarkalleen ottaen erittäin mielenkiintoisesta semifilosofisesta ja semi-mytodologisesta gnosiksen kielestä löydämme epätavallisia muuntujia: niinsanottuja symbooleja joilla on esoteerinen olemus ja jotka puhuvat tietoisuudellemme hiljaisuudella. Sekä ihmiset että pyhät olennot tietävät oikein hyvin että ”hiljaisuus on viisauden puhetaito”.